Piika & Sisar › Blogi › Yleinen › Miten ikääntyneen yksinäisyyttä voi helpottaa arjessa

Miten ikääntyneen yksinäisyyttä voi helpottaa arjessa

  • 02.11.2026

Kirjoittaja: Riitta Vierijärvi, vastaava hoitaja, julkaistu 2.11.2026

Marraskuussa päivät lyhenevät ja ulos lähteminen vaatii enemmän. Jos liikkuminen on muutenkin hankalaa, moni viettää näinä viikkoina yhä enemmän aikaa kotona.

Yksin oleminen ei silti automaattisesti tarkoita yksinäisyyttä. Moni viihtyy omassa rauhassaan. Yksinäisyys on sitä, että ihminen kaipaa toisten seuraa enemmän kuin sitä arjessa on.

Yksinäisyyttä voi helpottaa pienillä ja tavallisilla asioilla: sovitulla puhelulla, yhteisellä kauppareissulla, kahvihetkellä tai säännöllisellä käynnillä. Avoimen kysymyksen sijaan kannattaa usein ehdottaa jotakin pientä ja konkreettista ja rakentaa siitä arkeen toistuva rytmi.

 

Yksin asuminen ja yksinäisyys eivät ole sama asia

Tilastokeskuksen mukaan yli 75-vuotiaista 43 prosenttia asuu yksin. Saman ikäryhmän ihmisistä noin 11 prosenttia kertoo kokevansa yksinäisyyttä. Helsingissä yksinäisyys koskettaa noin joka kymmenettä yli 65-vuotiasta.

Luvut kertovat, että suurin osa yksin asuvista ikäihmisistä ei ole yksinäisiä. Ne kertovat myös sen, että yksinäisyys on tavallista. Siitä ei tarvitse hävetä, eikä se ole kenenkään syy.

Yksinäisyys voi alkaa vaivihkaa. Puoliso on menehtynyt, ystäväpiiri on harventunut, harrastukseen on vaikea lähteä tai portaat tuntuvat raskailta. Silloin tavalliset kohtaamiset voivat vähitellen vähentyä.

 

Mistä läheinen voi huomata yksinäisyyden?

Yksinäisyyttä sanotaan harvoin suoraan ääneen. Se voi näkyä pieninä muutoksina arjessa.

Voit kiinnittää huomiota esimerkiksi näihin:

  • kodin ulkopuoliset menot ovat vähentyneet
  • harrastukset, kerhot tai seurakunnan tilaisuudet ovat jääneet pois
  • puhelut ovat pitkiä tai niitä tulee aiempaa useammin
  • läheisten käyntejä odotetaan kovasti, ja heidän lähtönsä tuntuu raskaalta
  • päivän ainoa keskustelu käydään kaupan kassalla
  • mieliala vaikuttaa aiempaa alakuloisemmalta tai ruoka ei maistu.

Yksikään merkki ei yksinään kerro yksinäisyydestä. Jos useampi asia tuntuu tutulta, voit ehdottaa jotakin pientä. Alla on siihen esimerkkejä.

 

Ehdota jotakin pientä ja konkreettista

Avoin kysymys ”millaista seuraa kaipaisit?” on vaikea. Kun sen esittää oma tytär tai poika, rehellinen vastaus on usein: ”Tulisit sinä useammin.” Toive on ymmärrettävä. Se voi silti tuntua raskaalta, jos enempää aikaa ei ole antaa.

Siksi on usein helpompaa ehdottaa jotakin pientä ja konkreettista. Ehdotukseen on helppo vastata kyllä tai ei, eikä kenenkään tarvitse arvioida omaa yksinäisyyttään ääneen. Voit sanoa esimerkiksi:

  • ”Soitan sinulle tästä lähtien joka tiistai iltapäivällä. Sopiiko?”
  • ”Kirjastossa on torstaisin lukupiiri. Lähdetäänkö katsomaan sitä yhdessä ensi viikolla?”
  • ”Kumpi olisi mukavampi, kahvilareissu vai kävely rannassa?”
  • ”Mitä jos joku tulisi kerran viikossa lähtemään kanssasi kauppaan? Minä tulen edelleen sunnuntaisin.”

Ehdotukseen on helpompi tarttua, kun se liittyy johonkin, mistä vanhempi on ennenkin pitänyt. Jos vastaus on silti ”tule sinä useammin”, kerro rehellisesti, mitä pystyt lupaamaan. Ehdota sen rinnalle muuta seuraa. Muut ihmiset eivät korvaa sinua, mutta he tuovat viikkoon lisää kohtaamisia.

Lisää vinkkejä asian puheeksi ottamiseen löydät lokakuun artikkelistamme Miten ottaa avuntarve puheeksi ikääntyneen läheisen kanssa?

 

Seuran ei tarvitse olla ohjelmanumero

Läheisestä voi tuntua, että jokaisen tapaamisen pitäisi olla erityinen. Usein tavallinen yhdessäolo riittää.

Seuraa voi tuoda arkeen esimerkiksi näin:

  • sovittu puhelu samaan aikaan joka viikko
  • yhteinen kauppareissu, jossa ikäihminen valitsee itse ostoksensa
  • lyhyt kävely korttelin ympäri tai kahvi lähikahvilassa
  • yhdessä laitettu ruoka tai leivotut pullat
  • vanhojen valokuvien katselu
  • videopuhelu lapsenlasten kanssa, jos laite on tuttu tai sen käyttöä harjoitellaan yhdessä.

Toistuvuus on usein tärkeämpää kuin pituus. Kun tietää, että tiistaina soitetaan ja perjantaina joku tulee, viikkoon syntyy rytmi. Odotettavaa on silloinkin, kun päivä on muuten hiljainen.

 

Kun ulos lähteminen on hankalaa

Monelle yksinäisyys ei johdu siitä, ettei seuraa haluttaisi. Ulos lähteminen vain tuntuu työläältä. Portaat, liukas keli, pitkä matka bussipysäkille tai kaatumisen pelko voivat pitää ihmisen kotona.

Silloin eniten auttaa usein se, että joku lähtee mukaan. Kun mukana on toinen ihminen, kauppaan, kirjastoon tai kahvilaan on helpompi lähteä. Matkalla näkee muita ihmisiä, ja samalla tulee liikuttua.

Helsingissä ikääntynyt voi hakea kaupungin liikkumisen tukea. Sitä voi saada, jos julkisilla kulkuvälineillä liikkuminen on vaikeaa toimintakyvyn heikkenemisen tai muistihäiriön vuoksi. Tuella saa kuusi yhdensuuntaista matkaa kuukaudessa asiointiin ja vapaa-aikaan. Tuelle on tulo- ja varallisuusrajat, hakemukseen tarvitaan lääkärinlausunto ja jokaisesta matkasta maksetaan omavastuu.

 

Seuraa ja tekemistä kodin ulkopuolelta

Kaiken ei tarvitse olla läheisten varassa, eikä seuraa tarvitse hakea vain kaupungilta. Järjestöt, seurakunnat ja yhdistykset järjestävät paljon toimintaa, ja suuri osa siitä on maksutonta.

HelsinkiMission Seniorikaveri on koulutettu vapaaehtoinen, joka tapaa yli 65-vuotiasta noin kaksi kertaa kuukaudessa. Yhdessä voi lähteä kävelylle, näyttelyyn, kirjastoon tai kahvilaan. HelsinkiMission Aamukorva-puhelimeen yli 65-vuotias voi soittaa joka aamu kello 6–8, jos haluaa jutella jonkun kanssa heti päivän alkuun.

Vanhustyön keskusliiton Ystäväpiiri-ryhmissä yksinäisyyttä kokevat ikäihmiset tapaavat säännöllisesti koulutettujen ohjaajien kanssa. Punaisen Ristin ystävätoiminnasta voi pyytää maksuttoman vapaaehtoisen ystävän.

Seurakunnissa ja eläkeläisjärjestöjen paikallisyhdistyksissä on kerhoja, retkiä ja muuta yhteistä tekemistä. Helsingissä myös kaupungin palvelukeskukset ja yhteisötalot ovat avoimia eläkeläisille, ja palvelukeskuskortti on maksuton.

Jos et tiedä, mistä aloittaa, Helsingin Seniori-info kertoo kaupungin palvelujen lisäksi myös järjestöjen ja yritysten palveluista. Vantaalla, Keravalla, Espoossa ja Kauniaisissa neuvoa saa oman hyvinvointialueen ikääntyneiden neuvonnasta.

Uuteen paikkaan voi olla korkea kynnys lähteä yksin. Ensimmäiselle kerralle on helpompi lähteä, kun mukana on joku tuttu. Seuraksi voi pyytää myös meidän avustajaamme.

 

Säännöllinen käynti tuo arkeen tutun ihmisen

Monelle ensimmäinen kotiin tilattava apu on siivous. Siivoaminen on usein ensimmäinen työ, joka alkaa käydä raskaaksi, kun selkä ei enää taivu eikä jalka kapsa entiseen tapaan. Siivousapua on myös helppo ottaa vastaan, koska se ei tunnu suurelta muutokselta omassa arjessa.

Siivouskäynti tuo kotiin samalla paljon muutakin kuin puhtaat lattiat. Kotiin tulee tuttu ihminen, jonka kanssa vaihdetaan kuulumiset ja jutellaan työn lomassa. Moni odottaa siivouspäivää yhtä paljon seuran kuin siistin kodin vuoksi.

Siivouksen lisäksi Piika & Sisaren avustaja lähtee mukaan käytännössä minne tahansa: kävelylle, kauppaan, kirjastoon, kahvilaan, ravintolaan tai vaikka kesämökille. Yhdessä voidaan myös laittaa ruokaa, jumpata tai harjoitella tietokoneen käyttöä. Asiakas päättää itse, mitä käynnillä tehdään. Palvelu on itse maksettavaa.

Pyrimme siihen, että asiakkaan luona käy pieni, tuttu tiimi. Kun työntekijä tuntee asiakkaan tavat, käynti alkaa kuulumisista eikä esittelyistä.

Kotiin tuleva apu ei korvaa omia läheisiä. Se voi kuitenkin tuoda viikkoon lisää ihmisiä ja keventää läheisten vastuuta. Kun arjen työt on hoidettu, läheisten kanssa jää enemmän aikaa yhdessäololle.

 

Usein kysytyt kysymykset ikääntyneen yksinäisyydestä

Onko yksin asuva ikäihminen yksinäinen? Ei välttämättä. Yli 75-vuotiaista 43 prosenttia asuu yksin, mutta yksinäisyyttä kokee noin 11 prosenttia. Moni viihtyy omassa rauhassaan. Yksinäisyys on kokemus siitä, että toisten seuraa kaipaa enemmän kuin sitä on.

Miten voin ottaa yksinäisyyden puheeksi vanhempani kanssa? Suoraa kysymystä yksinäisyydestä ei aina tarvita. Ehdota mieluummin jotakin konkreettista, kuten sovittua viikkopuhelua, yhteistä kauppareissua tai tutustumista lähialueen kerhoon. Jos vanhempi toivoo, että kävisit useammin, kerro rehellisesti, mitä pystyt lupaamaan, ja ehdota rinnalle muuta seuraa.

Mitä voin tehdä, jos asun kaukana? Sovi säännöllinen puhelu tai videopuhelu samaan aikaan joka viikko. Selvitä yhdessä vanhempasi kanssa lähialueen toimintaa. Kotiin voi myös tilata säännöllisen käynnin, jolla lähdetään ulos tai tehdään jotakin yhdessä.

Mistä löytää ikäihmiselle seuraa ja tekemistä? Järjestöistä, seurakunnista ja eläkeläisyhdistyksistä, esimerkiksi HelsinkiMission Seniorikaverista, Vanhustyön keskusliiton Ystäväpiiristä ja Punaisen Ristin ystävätoiminnasta. Helsingissä myös kaupungin palvelukeskuksista ja yhteisötaloista. Neuvoa saa Helsingissä Seniori-infosta, muualla oman hyvinvointialueen ikääntyneiden neuvonnasta.

Voiko Piika & Sisaren avustaja lähteä mukaan ulos? Voi. Avustaja lähtee mukaan käytännössä minne tahansa, esimerkiksi kävelylle, kauppaan, kirjastoon, kahvilaan tai ravintolaan. Palvelu on itse maksettavaa. Käynnin sisällön päättää asiakas. Palvelemme Helsingissä, Vantaalla, Espoossa ja Kauniaisissa.

 

Pienikin muutos voi riittää alkuun

Yksinäisyyttä ei tarvitse ratkaista kerralla. Usein hyvä alku on yksi toistuva asia, jota voi odottaa.

Piika & Sisarelta voi pyytää maksuttoman ensikäynnin kotiin. Käynnillä jutellaan rauhassa siitä, miten arki sujuu ja millainen apu tai seura tuntuisi sopivalta. Mukana voi olla myös läheinen, jos ikäihminen niin haluaa. Mitään ei tarvitse päättää etukäteen.

Ota yhteyttä tai soita 0207 641 641 (arkisin 8–15).

 

Lisätietoa ja apua